Kritiikkejä
Kulttuuritoimitus.fi, 4.11.2021
kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kuvataide/luontoyhteys-ja-vuorokauden-rytmit-yhdistavat-kahden-kerroksen-taiteilijoita-pause-ja-aamu-paiva-yo-voipaalan-taidekeskuksessa/
Hämeen Sanomat, 10.2.2021
kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kuvataide/luontoyhteys-ja-vuorokauden-rytmit-yhdistavat-kahden-kerroksen-taiteilijoita-pause-ja-aamu-paiva-yo-voipaalan-taidekeskuksessa/
Hämeen Sanomat, 10.2.2021
krit-kone21.pdf | |
File Size: | 111 kb |
File Type: |
Tekstejä
Maisema ilmestyy maalaukseen
Kiinalainen 800-luvulla elänyt tussimaalari Zhang Yanyuan selvittää maalaamisen perusteita seuraavasti:
Otsikkoon ”Maisema ilmestyy maalaukseen” sisältyy ajatus maalausprosessin kahtalaisesta juonteesta, yhtäältä siitä, kuinka maalaukseen voi ilmestyä asioita, kuten maisemia ja toisaalta siitä, että maalaukseen maalataan asioita, kuten maisemia.
En yleensä maalaa havainnosta. Työskentelyni päällimmäisenä johtolankana ei kulje tarve ilmaista mielipiteitäni erinäisistä yksittäisistä asioista. Maalauksiini sisältyy harvoin tarinaa, vaikka sellaisia voikin teoksiani katsoessa niihin liittää. Tai paremminkin niin, että tekoprosessini aikana en yleensä hahmota teoksissani tarinaa, tekoprosessi ei hahmotu minulle tarinana. Maalausprosessini lähtee harvoin liikkeelle jonkin muodon saaneesta ideasta tai havainnosta. Näin pitkälle kehittyneen lähtötilanteen koen yleensä turhauttavana. Prosessi tuntuu jollain tapaa ylimääräytyvän ja menettävän kiehtovuutensa ennen kuin se on kunnolla edes alkanut.
Havainto lienee kuitenkin olemisemme ja toimintamme taustalla tavalla tai toisella. Per Kirkeby esimerkiksi kertoo maalaavansa enimmän osan näkemästään, erityisesti kaiken sen, mitä ei tiedä nähneensä. Tällaista työskentelyn periaatetta voisi kutsua havaintoon maalaamiseksi tai maalaamisen havainnoksi vastakohtana havainnosta maalaamiselle. Siinä missä havainnosta maalaamisen prosessi alkaa havainnosta, havaintoon maalaamisen prosessi päättyy tähän.
Väitöskirjassani Sattuma taiteen tapahtumisen välineenä kuvaan tekoprosessiani jakamalla sen kahteen vaiheeseen: 1. ei-minkään vaihe ja 2. jonkin vaihe. Vaiheet eroavat toisistaan päämäärien suhteen. Ei-minkään vaiheessa tekemisellä ei ole yksilöitävissä olevia päämääriä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tekeminen ei etene valintojen pohjalta. Näin on, koska tekemisellä ei ole sellaisia päämääriä, joita vasten valitseminen olisi mielekkäällä tavalla mahdollista.
Kun maalaaminen ei ole tässä mielessä intentionaalista, kun se ei ole päämääriin tähtäävien oivalluksien ilmausta, jäljelle jää läsnä olemisen halu. Maalaukseen ilmestyy asioita, painoa ja keveyttä, korostumista ja syrjäytymistä, kiihtymistä ja hidastumista ja lopulta mahdollisesti myös niitä maisema, kenties useampiakin. Tämän kaiken havaitseminen johtaa lopulta tilanteeseen, jossa teos alkaa puhua tekijälleen ja prosessi siirtyy maalaamisen havainnosta päämäärätietoiseen havainnosta maalaamiseen. Näin tekoprosessi siirtyy ei-minkään vaiheesta jonkin vaiheeseen.
Minulle on tekoprosessissa tärkeää, että teos pysyy vaiti mahdollisimman kauan. Tekoprosessi etenee sisällöllisistä merkityksiä antavista päämääristä vapaassa työskentelyn virrassa, jossa tekeminen ei hahmotu jo tehdyn menneen ja tehtäväksi suunnitellun tulevan muodostamaa horisonttia vasten vaan syysuhteista vapaassa nyt-hetkessä: yksikään tekoprosessin tai tekeytyvän teoksen tapahtumista ei ole suunniteltu, ei liioin analysoitu.
Oma maalausprosessini lähtee aina liikkeelle ei-minkään vaiheesta. Näin on, koska minulle merkittävä osa tekoprosessin tuottamasta mielihyvästä ja viehätyksestä syntyy odottamattoman avautumisesta, siitä, että en tiedä, enkä edes osaa kysyä.
"Landscape emerges into painting", 2016, Ruovesi Landscape – Artists Essays 2016, ed. Tiina Lamminen, Ylöjärvi, Katajamäki Print & Media (suomenkielinen alkuteksti)
Maisema ilmestyy maalaukseen
Kiinalainen 800-luvulla elänyt tussimaalari Zhang Yanyuan selvittää maalaamisen perusteita seuraavasti:
- Kuvan huolellinen suunnittelu ennen maalaamaan ryhtymistä on maalaustaiteen väärin käsittämistä. Taiteilija, joka on äkkiä saanut mielijohteen maalata kuva, ymmärtää taiteen sisimmän merkityksen. Hänen kätensä eivät väsy ja hänen sydämensä ei jäädy. Selvittämättä itselleen, miksi hän tekee sitä, hän saavuttaa tarkoitusperänsä.
Otsikkoon ”Maisema ilmestyy maalaukseen” sisältyy ajatus maalausprosessin kahtalaisesta juonteesta, yhtäältä siitä, kuinka maalaukseen voi ilmestyä asioita, kuten maisemia ja toisaalta siitä, että maalaukseen maalataan asioita, kuten maisemia.
En yleensä maalaa havainnosta. Työskentelyni päällimmäisenä johtolankana ei kulje tarve ilmaista mielipiteitäni erinäisistä yksittäisistä asioista. Maalauksiini sisältyy harvoin tarinaa, vaikka sellaisia voikin teoksiani katsoessa niihin liittää. Tai paremminkin niin, että tekoprosessini aikana en yleensä hahmota teoksissani tarinaa, tekoprosessi ei hahmotu minulle tarinana. Maalausprosessini lähtee harvoin liikkeelle jonkin muodon saaneesta ideasta tai havainnosta. Näin pitkälle kehittyneen lähtötilanteen koen yleensä turhauttavana. Prosessi tuntuu jollain tapaa ylimääräytyvän ja menettävän kiehtovuutensa ennen kuin se on kunnolla edes alkanut.
Havainto lienee kuitenkin olemisemme ja toimintamme taustalla tavalla tai toisella. Per Kirkeby esimerkiksi kertoo maalaavansa enimmän osan näkemästään, erityisesti kaiken sen, mitä ei tiedä nähneensä. Tällaista työskentelyn periaatetta voisi kutsua havaintoon maalaamiseksi tai maalaamisen havainnoksi vastakohtana havainnosta maalaamiselle. Siinä missä havainnosta maalaamisen prosessi alkaa havainnosta, havaintoon maalaamisen prosessi päättyy tähän.
Väitöskirjassani Sattuma taiteen tapahtumisen välineenä kuvaan tekoprosessiani jakamalla sen kahteen vaiheeseen: 1. ei-minkään vaihe ja 2. jonkin vaihe. Vaiheet eroavat toisistaan päämäärien suhteen. Ei-minkään vaiheessa tekemisellä ei ole yksilöitävissä olevia päämääriä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tekeminen ei etene valintojen pohjalta. Näin on, koska tekemisellä ei ole sellaisia päämääriä, joita vasten valitseminen olisi mielekkäällä tavalla mahdollista.
Kun maalaaminen ei ole tässä mielessä intentionaalista, kun se ei ole päämääriin tähtäävien oivalluksien ilmausta, jäljelle jää läsnä olemisen halu. Maalaukseen ilmestyy asioita, painoa ja keveyttä, korostumista ja syrjäytymistä, kiihtymistä ja hidastumista ja lopulta mahdollisesti myös niitä maisema, kenties useampiakin. Tämän kaiken havaitseminen johtaa lopulta tilanteeseen, jossa teos alkaa puhua tekijälleen ja prosessi siirtyy maalaamisen havainnosta päämäärätietoiseen havainnosta maalaamiseen. Näin tekoprosessi siirtyy ei-minkään vaiheesta jonkin vaiheeseen.
Minulle on tekoprosessissa tärkeää, että teos pysyy vaiti mahdollisimman kauan. Tekoprosessi etenee sisällöllisistä merkityksiä antavista päämääristä vapaassa työskentelyn virrassa, jossa tekeminen ei hahmotu jo tehdyn menneen ja tehtäväksi suunnitellun tulevan muodostamaa horisonttia vasten vaan syysuhteista vapaassa nyt-hetkessä: yksikään tekoprosessin tai tekeytyvän teoksen tapahtumista ei ole suunniteltu, ei liioin analysoitu.
Oma maalausprosessini lähtee aina liikkeelle ei-minkään vaiheesta. Näin on, koska minulle merkittävä osa tekoprosessin tuottamasta mielihyvästä ja viehätyksestä syntyy odottamattoman avautumisesta, siitä, että en tiedä, enkä edes osaa kysyä.
"Landscape emerges into painting", 2016, Ruovesi Landscape – Artists Essays 2016, ed. Tiina Lamminen, Ylöjärvi, Katajamäki Print & Media (suomenkielinen alkuteksti)